Sain kunnian  aloittaa juhlavuoden blogisarjamme kirjoittamalla theraplayn historiasta ja juurista. Tänä keväänä, tarkemmin 13.4., on kulunut 20 vuotta yhdistyksen perustamiskokouksesta. Sitä on syytä juhlia, ja tämä blogi on tavallaan lähtölaukaus yhdistyksen juhlavuodelle.  Tämä on hetki, jolloin sopii pysähtyä ja pohtia missä olemme, miten olemme tähän tulleet ja mitä tulevaisuudelta odotamme ja toivomme.

Theraplaysta nousee minulle mieleen vahvasti sanat kohtaaminen ja yhteys – niin kuin ne theraplay-sessiossa myös nousevat hetket, jolloin minä-sinä-me kohtaamme tässä ja nyt. Moments of meeting – H-Hetki, joka usein tulee hieman yllättäen. Joskus sattumanvarainen mutta tärkeä kohtaaminen johtaa uudelle polulle ja jotakin uutta pääsee syntymään.

Psykologi Ann Jernberg oli 1960 luvun Chicagossa vastuussa Head Start -projektin psykologisista palveluista. Seulan kautta löytyi ensimmäisen vuoden aikana kolmesataa lasta, jotka olivat avun tarpeessa – ja tarjolla oli käytännössä muutamille lapsille psykoterapia. Pieni työryhmä lähti silloin kehittämään theraplay-menetelmää kiintymyssuhdeteorian pohjalta, mutta ennen kaikkea luottaen luonnolliseen terveeseen vanhempi–lapsi suhteeseen. Annilla oli visioita ja valtavan innostunut työryhmä – niiden joukossa minun ja monien muiden esikuva, Phyllis Booth. Theraplay-kirjan kolmas versio alkaa Phyllisin omistuksella “To Ann Jernberg, Theraplay’s pioneering genius, who had the courage and forsight to put attachment theory into practice”.  Siitä se lähti.

Yllättävästä kohtaamisesta oli myös kyse, kun theraplay rantautui Suomeen. Edesmennyt psykologi Katja Rantala löysi sattumalta vanhan Psykolognytt-lehden, jossa ruotsalainen psykologi Marianne Sjölund kertoo kokemuksistaan Head Start -projektista. Katja innostui, lähti kouluttautumaan Chicagoon ja alkoi sitten soveltaa theraplayta työssään neuvolapsykologina. Katjan kautta lastenpsykiatri Jukka Mäkelä innostui ja kävi 1995 Chicagossa koulutuksessa. Seuraavana vuonna lähdin itse peruskurssille ja törmäsin pienessä hostellissa erityislastentarhanopettaja Sinikka Savolaan, joka oli tullut samaan koulutukseen. Sitten vauhti kiihtyi. Ymmärsimme pian, että oli järkevämpi kutsua TTI-instituutin kouluttajia Suomeen. Näin järjestettiin ensimmäinen  peruskurssi Suomessa 1998, kouluttajina ihanat Phyllis Booth ja Sandra Lindaman. Siitä lähtien on vuosittain pidetty ainakin yksi peruskurssi, alkuun instituutin kouluttajilla, mutta aika nopeasti kotimaisin voimin.

Kuva 1. ylärivi vasemmalta Katja Rantala, Ilona Vierikko, Lotta Lassenius-Panula, alarivi Sandra Lindaman, Jukka Mäkelä, Phyllis Booth 1998

Kuva 2. ensimmäinen peruskurssi 1998

Sitten syntyi ajatus perustaa yhdistys, joka helpottaisi yhteydenpitoa TTI-instituuttiin ja theraplayn kehittämistä Suomessa. Paikalla perustamiskokouksessa olivat lastenpsykiatri Jukka Mäkelä, psykologi Katja Rantala, erityislastentarhanopettajat Sinikka Savola ja  Marjut Stubbe, erikoissairaanhoitaja  Ilona Vierikko  sekä tämän blogin kirjoittaja.

Innostus ja talkoohenki värittivät ensimmäisiä vuosia, ja yhdistys kasvoi nopeasti. Lähdimme kehittämään theraplayn koulutusrunkoa vastaamaan meidän tarpeitamme jatkuvassa dialogissa TTI-instituutin kanssa. Syntyi työnohjausryhmiä ympäri Suomea, työpaikkakoulutuksia, theraplay-passi, nauhapäiviä, jolloin amerikkalaiset kouluttajat kävivät hyväksymässä loppu- ja välinauhoja, vanhempien oma sessio ja niin edelleen. Oma suomalainen työnohjaajakoulutus on ollut avainasemassa, ja parhaillaan on ensimmäinen kouluttajakoulutus käynnissä. Ryhmätheraplayn puolella valmistui neljä kouluttajaa 2010. Monia meidän yhdistyksen keksinnöistä on huomioitu ja myös otettu käyttöön muualla theraplay-maailmassa. Ehkä tästä syystä TTI päätti palkita yhdistyksen Ann Jernberg -palkinnolla 2009.

Olemme olleet aktiivisesti mukana viemässä menetelmää uusiin maihin. Yhdistyksen kouluttajat ovat kouluttaneet ja työnohjanneet ainakin seuraavissa maissa: Botswana, Namibia, Ruotsi, Norja, Tanska, Englanti, Hollanti, Viro, Turkki, Venäjä ja Azerbaidzan.

Vuonna 2004 ilmestyi raportti: Kuinka yhteys löytyy? (www.sos-lapsikyla.fi) Jukan ja Ilonan projektista SOS-lapsikylässä. Tämän jälkeen käynnistyi muita tutkimusprojekteja, ja MIM-havainnointimenetelmän  kehittäminen, joka on psykologi Saara Salon vahvaa kädenjälkeä. Tästä kuulette  lisää myöhemmin.

Voisin luetella paljon muuta mielenkiintoista, ihmisiä ja tapahtumia, mutta haluan palata kohtaamisiin ja yhteyteen vielä. TTI on järjestänyt kansainvälisiä kokouksia Chicagossa vuodesta 2005, tähän mennessä  seitsemän kertaa. Kokoukset muodostavat hienon paletin kohtaamisia, joissa olemme päässeet tutkimaan theraplayn dimensioita tutustumalla eri tutkijoihin ja teorioihin. Tiffany Field on puhunut kosketuksen merkityksestä, Jan Panksepp leikin tärkeydestä, Dan Siegel mielen maailmasta, Colwyn Trewarten yhteyden löytämisestä ja musiikista, Dan Hughes, Pat Ogden ja Eliana Gil vaikeasta vuorovaikutushäiriöstä ja korjaavista kokemuksista, Susan Hart neuroaffektiivisesta mallista ja Stephen Porges polyvagaalisesta teoriasta. Apinatutkija, primatologi Steven Suomi kertoi, miten Harlowin apinavauvalle kävi jatkossa, Ed Tronick Still Face -tutkimuksesta ja Richard Bowlby kertoi omasta ja attachment-teorian isästä, John Bowlbysta. Huikeata! Ja niiden joukossa on aina ollut hyviä suomalaisia esityksiä. Ed Tronick puhui myös meidän pohjoismaisessa Sharing Play -kongressissa 2014. Yhdistys on myös järjestänyt erilaisia teemaseminaareja kuten vauvat, ryhmätheraplay ja mentalisaatio. Syksyllä koittaa 20-vuotis juhlaseminaari – siitä on tulossa enemmän infoa lähiaikoina!

Kuva 3. International Theraplay Conference; Chicago.  Phyllis Booth, Dan Siegel, Jukka Mäkelä

Omat H-hetkeni palautuvat tätä kirjottaessa mieleen. Muistan, kun kuulin Strange Situation Testistä ensimmäistä kertaa lukion psykan tunnilla 1979. Kiitos kuuluu psykologian opettajalleni Birgit Kvarnströmille, joka kertoi siitä niin innostavalla tavalla, että se jäi ikuisesti mieleen. Kiintymyssuhdeteoria tuli uudestaan vastaan Jari Sinkkosen ryhmäopetuksessa opiskeluvaiheessa, ja kokemus oli sama – tämän täytyy olla keskeinen asia! Sitten tutustuin Jukkaan erikoistumisvaiheessa ja löysin theraplay-maailman, josta pian muodostui viitekehys itselleni lastenpsykiatrina.

Tästä potkaisemme Theraplay-yhdistyksen 20-vuotis’ juhlavuoden käyntiin. Tulkaa kaikki ilolla mukaan!

Lotta Lassenius-Panula

Olen lastenpsykiatri, Theraplay-terapeutti ja kouluttaja, perheterapeutti ja Suomen Theraplay-yhdistyksen perustajajäsen