Onko Theraplay vaikuttava hoitomuoto?

Theraplay hoitoa on käytetty jo viiden vuosikymmenen ajan. Sitä tehdään yli kolmessakymmenessä maassa. Leikkisä, suoraan kiintymyssuhteen rakentumisen ytimeen menevä hoito on tarpeen erilaisten vuorovaikutushoitojen  tarjonnassa edelleen. Vain harva hoitomuoto pystyy huomioimaan turvallisen vuorovaikutuksen kokemuksellisen ytimen: mihin kehomme reagoi, mitä huomaamme toisen silmistä ja ilmeistä. Emotionaalinen vastavuoroisuus, kyky peilata lapsen tunnekokemuksia ja fyysisesti tarjota läheisyyttä ja hoivaa muodostavat biologisen hoivajärjestelmän pohjan. Pelkkä sanoin ja merkitysten tasolla tapahtuva hoitaminen tai yksittäisten taitojen (kuten ennakoiva rajojen asettaminen) harjoittelu ei riitä. 

Theraplay on kehittynyt kliinisissä toimintaympäristöissä, ei yliopistomaailmassa. Tieteellistä tutkimusta vaikuttavuudesta on sen vuoksi viime vuosiin saakka tehty vähän. Tilanne on muuttumassa. Wettig ja kumppanit (Wettig, Coleman & Geider, 2011) osoittivat yli 200 lasta käsittävässä tutkimuksessa että Therapay vähensi merkittävällä tavalla ujojen lasten sisäänpäinkääntynyttä psyykkistä oireilua. Toisessa satunnaiskoeasetelmalla tehdyssä 46:n lapsen tutkimuksessa osoittettiin samoin, että kontrolliryhmään verrattuna Theraplay vähensi sisäänpäintynyttä psyykkistä oireilua (Siu, 2009).  Ryhmämuotoinen Theraplay kehitysviiveisillä lapsilla puolestaan lisäsi sosiaalisia taitoja kontrolliryhmän verrattuna (Siu, 2014, 2017).  Sijoitetuilla kahdellakymmenellä lapsella havaittiin myös sosiaalisten taitojen lisääntymistä ja psyykkisen oireilun vähenemistä (Francis, Bennion, & Humrich, 2017). Myös Suomessa on tutkittu SOS-lapsikylissä sijoitettuja lapsia ja havaittu lapsi-sijaisvanhempi suhteen laadun paranevan Theraplay hoidon jälkeen (Mäkelä ja Vierikko, 2004). Suomessa on myös tutkittu lastenpsykiatrisessa hoidossa oleva 4-8 vuotiaita lapsia ja tulokset osoittavat sekä vuorovaikutuksen laadun paranevan että psyykkisen oireilun vähenevän (Salo, Flykt, Mäkelä ym., 2019).

Myönteisiä tuloksia Theraplayn vaikuttavuudesta on siis jo saatu. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan. Satunnaisasetelmien (jotka siis tieteellisesti antavat luotettavan tuloksen siitä, toimiiko joku hoito oikeasti vai ei) tekeminen on kallista ja vaivalloista niin tutkijoille kuin jossain määrin osallistuville perheille. Tarvitaan myös innostuneita työn tekijöitä – rohkaisemmekin kaikkia joita tutkimustyö kiinnostaa olemaan aktiivisia asiassa!

Francis, Y. J., Bennion, K., & Humrich, S. (2017). Evaluating the outcomes of a school based Theraplay® project for looked after children. Educational Psychology in Practice, 33(3), 308-322.

Salo, S., Flykt, M., Mäkelä, J., Lassenius-Panula, L., Lindaman, S., & Punamäki, R.L. (lähetetty käsikirjoitus). The impact of Theraplay® therapy onparent-child interaction and child psychiatricsymptoms: A pilot study.Siu, A. F. (2009). Theraplay®in the Chinese world: An intervention program for Hong Kong children with internalizing problems. International Journal of Play Therapy, 18(1), 1-15.

Siu, A. F. (2014). Effectiveness of Group Theraplay® on enhancing social skills among children with developmental disabilities. International Journal of Play Therapy, 23(4), 187.

Siu, A. F. (2017). Use of touch in Theraplay® with ADHD children in a school setting. In Touch in Child Counseling and Play Therapy, pp. 63-75. Routledge.

Mäkelä, J., & Vierikko, I. (2004). Kuinka yhteys löytyy? SOS-lapsikylä julkaisu.

Wettig, H. H., Coleman, A., & Geider, F. J. (2011). Evaluating the effectiveness of Theraplay®in treating shy, socially withdrawn children. International Journal of Play Therapy, 20(1), 26.